Treeni

G.O.A.T. | Daniel Scali teki lankutuksen maailmanennätyksen huolimatta kroonisesta kivusta

G.O.A.T. tarkoittaa Greatest Of All Time ja tässä sarjassa haastattelemme urheilijoita, jotka ovat saavuttaneet huipun omassa lajissaan.


Jos et ole jo kuullut Daniel Scalista, nyt esittelemme sinulle miehen, jolla on rautainen tahto. Ja keskivartalo. Australialainen Daniel pitää tällä hetkellä hallussaan maailmanennätystä pisimpään kestäneestä lankkuasennosta. Ennätys on yhdeksän tuntia, 30 minuuttia ja yksi sekunti. Mieletöntä! Mikä on vielä uskomattomampaa on se, että Daniel teki ennätyksen huolimatta alueellisesta kipusyndroomasta, joka on aiheutunut lapsuuden onnettomuudesta. Kysyimme häneltä, miten hän kehittänyt näin paljon kärsivällisyyttä, voimaa ja suuren kipukynnyksen tehdäkseen tällaisen maailmanennätyksen.

“Olen oppinut hyväksymään, että se on minulla lopun ikääni”

Daniel kertoo, millainen monimutkainen alueellinen kipusyndrooma on. Se alkoi hänellä 12 vuotiaana hänen tiputtuaan trampoliinilta. Hänen luidensa parannuttua onnettomuuden jälkeen hän on kärsinyt jatkuvasta kivusta. Kuten voit kuvitella, tällä oli suuri vaikutus Danielin teinivuosiin, jolloin hän ei aina voinut tehdä samoja asioita kuin ystävänsä.

“Hermoni tai aivoni lähettivät vääriä signaaleja käteeni.” Daniel kertoo, että se tuntuu siltä kuin hänen aivonsa sanoisivat “liikutat kättäsi, älä tee niin! Se lähettää kipusignaalin takaisin aivoihini varoittaakseen minua, että se se on väärin, lopeta se.”

Danielin elämä muuttui onnettomuuden myötä ja hyväksymällä sen hän on onnistunut oivaltamaan todella mahtavan asenteen.

“Halusin käyttää sitä kipua omana polttoaineenani… Voit vakuuttaa itsellesi että ilman kipua sinulla ei menisi yhtä hyvin. Eli niin minun piti tehdä. Olen oppinut hyväksymään, että se on minulla lopun ikääni.”

 

 “Käytä sitä tai menetät sen”

“Kun kasvoin kaikki lääkärit ja muut sanoivat aina että joko käytät sitä tai menetät sen.”

Tästä alkoi Danielin fitnessmatka. Jonkinlainen rutiini ja omatoimisuus auttoivat häntä todella paljon. “Olen aina joutunut tekemään paljon fysioterapiaa, kevyitä painoja ja lopulta ajattelin että no, lähden yksin salille. Se auttoi minua todella paljon.”

Daniel alkoi lankuttaa jokaisen treenin päätteeksi. Se vain eskaloitui.  Lankutus tarjosi jopa jonkinlaisen harhautuksen kivulta. “Se oli enemmänkin ei rahoittava, mutta erilainen kipu taas. Melkein nautin lankkuasennosta enemmän kuin että olisin ollut missään muussa asennossa. Se antoi minulle helpotusta, mikä on hauska juttu sinänsä.”

Ja niin se kaikki alkoi. Hän aloitti kahden minuutin lankutuksesta, sitten viiden minuutin, 15 minuuttia, jota seurasi 30 minuuttia. Tässä vaiheessa Danielin uteliaisuus kasvoi. Hän halusi maailmanennätyksen.

 

“Joka päivä oli onnistuttava paremmin…”

“Tiesin, että minun piti saada olkapääni kuntoon, ja tiesin että minun piti saada vatsalihakseni kuntoon, ne olivat ensimmäisiä asioita, jotka tiesin, koska ne paloivat ensimmäisinä loppuun.”

Tottakai Daniel ymmärsi, että tarvittaisiin paljon muutakin kuin olkapäiden ja vatsalihasten kuntoilua. Tiedossa olisi paljon treeniä.

“Aloitin pienestä, muutama sata punnerrusta päivässä, muutama sata istumaannousua päivässä, 30 minuuttia lankutusta illalla ja tein itselleni päiväkirjaani lupauksen onnistua joka päivä paremmin kuin edellisenä päivänä.” Tämä ei ehkä kuulosta pieneltä suurelle osalle ihmisistä, mutta kun aiot rikkoa maailmanennätyksen, on työnnettävä omia rajojaan.

“…tein 5,5 tuntia lakutusta iltaisin ja ehkä 600 punnerrusta, 600 istumaannnousua, 600 hauiskääntöä, 45 minuutin punttitreeni lounaalla ja sitten kardiota, keskivartalotreeni aamulla juoksun lisäksi.”

Siinäpä vasta treeniaikataulu.

 “Aloin käydä hieman stressaantuneeksi”

Daniel kertoo, että hänen tilansa vuoksi kivun leimahdus voi aiheuttaa vakavia vaurioita ja mahdollisesti keskeyttää hänen matkansa maailmanennätykseen sairaalahoidon uhalla. Mutta se ei ollut hänen ainoa huolenaiheensa.

“Muistan 14 minuutin merkin. Muitan vain että reisiäni alkoi poltella ja se on hyvin epätavallista. Heti kun laitoin painetta kädelleni ja kyynärpäälle, tunsin kivun ja tiesin mitä odottaa. Se meni olkapäideni läpi. Mutta en ole välttämättä tuntenut sitä reisissäni aikaisemmin.”

Voimme kuvitella että mikä tahansa kipu 14 minuutin kohdalla 9,5 tunnin lankutusta aiheuttaisi huolta. Daniel jatkoi, mutta asiat menivät vain huonompaan suuntaan. “Kun pääsin ehkä kuuteen tai seitsemään tuntiin, aloin tuntea kuinka vatsassai kiersi ja tunsin kuinka oksennus olisi halunnut tulla suuhun. Ja sittoin aloin käydä hieman stressaantuneeksi. Päätavoitteeni oli pysyä lankussa.”

Daniel oli kipeä, mutta uskomatonta kyllä, lakkuasento pysyi.

 

“Tila, jonka olen itse luonut”

Daniel rikkoi ennätyksen hänen henkinen valmentaja lähellään. He olivat jo luoneet tapoja, joilla Daniel voisi päästä kivun yli, sekä henkisen että fyysisen.

“Visualisoin keltaisen ympyrän edessäni, kuin keltainen pallo. Ja se pallo kasvoi jatkuvasti isommaksi ja isommaksi ja isommaksi ja yhtäkkiä lasken taaksepäin kolme, kaksi, yksi, ja se pallo lävistäisi minut kuin valo. Kun se meni lävitseni, kaikki minkä näin kehossani punaisena, mikä oli kipua, muuttuisi keltaiseksi.”

Vaikka tämä ei ollut pysyvä keino, se auttoi seuraavat 20-30 minuuttiia ja palautti Danielin vyöhykkeelle. Jokaisen tunnin alussa Daniel harjoitti erästä tiettyä tekniikkaa. “Tila, jonka olen itse luonut. Menin siihen tilaan, jossa olisin rentoutunut, rauhallinen ja kasassa. Pystyisin kokoamaan ajatukseni, rakentamaan uudelleen tuntemukseni. Se antoi minulle myös 15 tai 20 minuuttia helpotusta.”

 

“…haluaisin jatkaa monimutkaisen aluellisen kipusyndrooman tunnetuksi tekemistä ja auttaa ihmisä, jotka kärsivät kroonisesta kivusta”

Danielin päätavoite maailmanennätyksen rikkomisessa oli levittää tietoisuutta ja kerätä 10,000 AUD Pain Australia -yhdistykselle. Hän todellakin murskasi ennätyksen ja tuplasi kerätyt varat 20,000. Samalla hän toi esiin viestiä kivun käyttämisestä polttoaineena.

“Tässä vaiheessa haluaisin jatkaa monimutkaisen alueellisen kipusyndrooman tunnetuksi tekemistä ja auttaa ihmisiä, jotka kärsivät kroonisesta kivusta. Tavoitteeni oli näyttää ihmisille, että huolimatta siitä mitä kärsit, huolimatta siitä mitä käyt läpi, jos laitat mielesi töihin ja käytät kipua polttoaineena, voit tehdä sen.”

“Aloita pienestä”

Tämä on Danielin neuvo kenelle tahansa, joka haluaa asettaa tavoitteen itselleen. “Aloita pienestä.” Ja ei, tällä kertaa pieni ei tarkoita 100 punnerrusta ja istumaannousua päivässä.

“Aloita pienestä. 10 minuutin kävely korttelin ympäri tai jotain sellaista. Tee vain se. Ja sitten joka päivä tee hieman enemmän. Seuraavalla kerralla mene 10,5 minuutin kävelylle ja yritä vain pysyä aktiivisena.”

 

Muista tämä


Kärsitpä kroonisesta kivusta tai et, tässä on merkki sinulle asettaa itsellesi tavoite ja tehdä töitä sitä kohti. Jos Daniel pystyy tekemään yhdeksän ja puolen tunnin lankun, niin sinä voit asettaa itsellesi tavoitteen. Ja voit myös saavuttaa sen.



Laura Myllykoski

Laura Myllykoski

Writer and expert


Tilaa uutiskirje! Rajoitetun ajan ekslusiivisia extra-tarjouksia. Aina reseptejä ja uutuustuotteita! Klikkaa tästä